A
Aboa Vetus & Ars Novan tunnelma on ainutlaatuinen. Siellä kokee sukeltavansa suoraan menneisyyden kaupunkiin. Museossa oleva Pyhän Annan kappeli on taianomainen paikka ja siellä hiljentyminen on jäänyt erityisesti mieleen. Siellä tunsi olevansa yhtä menneisyyden ja nykyisyyden kanssa.
Yksi lempimuseoistani on Turun Aboa Vetus & Ars Nona. Historia on aina kiinnostanut minua ja siellä esiin kaivetut rauniot tuovat historian nykypäivään. Muistan aina ensimmäisen käyntini siellä 2000-luvun alussa.
Aurinkoinen kesäpäivä Ahvenanmaalla Merenlukumuseossa S/V Pommernilla - sitähän melkein purjehti kuin päiväntasaajalla! ;)
Se kun pääsin Ainolaan vihdoin ja viimein (saman kylän tyttöjä, kun olen niin hävetti myöntää, etten ole käynyt) ja osallistuin vieläpä ohjattuun Ainolan puutarhakierrokseen jossa pääsimme käymään Ainon omena-ja säilykekellarissa. Siellä oli muuten vielä Ainon säilömiä papuja yms. 60-luvulta.
Minulle mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet hetket esimerkiksi Amos Andersonissa ja Ateneumissa, kun olen hyvin tyhjässä museossa saanut kulkea yksin, viipyillen, hitain askelin ja katsoa rauhassa teoksia. Tietyt teokset eivät ole painuneet mieleeni, vaan enemmän se tunnelma museossa. Hyviä hetkiä.
Hauskinta oli, kun perheen kanssa kävimme Amos Andersonin taidemuseossa, ja setäni tokaisi ''jokuhan voisi luulla että tämäkin on modernia taidetta”, ja osoitti seinästä törröttävää ruuvia. Naurahdimme ja vitsailimme mukana, kunnes huomasimme, että ruuvi liikkui itsestään ja sivussa oli ruuvitaiteen nimi! Hei sehän olikin taideteos, nimeä en enää muista, mutta tätä en unohda! Ihana :)
Ateneum on yksi lempimuseoistani. Odotin ensimmäistä lastamme vuonna 1989 ja raskauden alkupuolella olin "Atskissa" näyttelyssä. Vakionäyttelypuolella istahdin lempitauluni - Luxembourgin puistossa by Edelfelt - eteen ja ihailin taulun käsittämätöntä valoa ja esikoisemme potkaisi tuolloin ensimmäisen kerran. En ikinä unohda sitä tunnetta ja aina kun kyseisen taulun ääreen pääsen, niin herkistyn ja muistan tuon hetken.
90-luvun ARS-näyttelyn pinkki huone on yksi mieleen painuneimmista teoksista.
Ars 95 järjestettiin Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 11.2.-28.5.1995. Muistan kun käytiin näyttelyssä perheeni kanssa. Olin tuolloin 7-vuotias. Isän jonkun tutun kautta olimme saaneet liput näyttelyyn. Elämys oli suunnaton ja pysähdyttävä. Koko 7 v. lapsen maailmankuva mullistui näyttelyn ansiosta. En kaikkea ymmärtänyt, lapsi koki kaiken hyvin konkreettisesti. Näyttely oli pysähdyttävä ja muistan, että siitä puhuttiin vielä pitkään meillä kotona ja mediassa. Silloin tajusin, miten kulttuuri avartaa ihmisen maailmankuvaa ja suppeita näkemyksiä. Tänään tykkään modernista, oivaltavasta taiteesta, mutta en ole ennakkoluuloinen, vaan käyn näyttelyissä laidasta laitaan.
Mieleenpainuvin näyttely viime vuosilta on varmasti Picasson näyttely Ateneumissa. Ulkona oli täysi myräkkä eli kolarikeli ja sisällä Ateneumin iltapäivässä näyttely loi Ateneumin kokoisen lämmön niille, jotka olivat tarponeet tiensä sisälle.
Ateneum Ars näyttely 80- luvulla (olisko ollut 1983?) ja teos Thelma - sinäkö se olet? Iso ruostunut, lommoinen levy nurkassa jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sitten saatiin Kiasma ja enemmän nykytaidetta. Kaikkein antoisimpia olivat retket siellä omien pilttien kanssa, kun olivat alle kouluikäisiä. Heidän silmillään löytyi niin paljon uutta, hienoa ja ihanaa, että ihastuin aikaisemmin naureskelemaani nykytaiteeseen pakostakin. Avaa silmäsi ja vaihda museoseuraa, jos tuntuu, että ei kiinnosta. Se on neuvoni kaikille sen jälkeen ollut! Nyt odottelen oman jälkikasvun jälkikasvua, josko sitä taas pääsisi ihan uusin silmin museoihin! Toimii!
Muistan kun parivuotias tyttäreni keksi Ateneumin akustiikan. Meidän piti poistua paikalta jo ennen kuin hänen laulunsa loppui.
Ei ehkä tapahtunut lempimuseossa, mutta yhdessä niistä. Ollaan oltu miehen kanssa 17 v yhdessä, enkä ole saanut sitä ikinä mukaan museoon, joten on itsellekin jäänyt todella vähille. Nyt jotenkin onnistuin suostuttelemaan miehen mukaan Ateneumiin Suomen taiteen tarinaa katsomaan. Seistiin viimeisessä salissa, kun mies sanoi, että täähän on tosi kivaa ja mihin mennään seuraavaksi! Jee, ihana tunne.
D
Muistan kuinka ollessani lapsi, kävimme äitini kanssa usein Designmuseossa. Harvoin itse designista ymmärsin mitään, mutta kiehtovat, joskus pyöreät ja toisinaan särmikkäät muodot tekivät pieneen lapseen vaikutuksen. Nyt 20 vuotta myöhemmin väitän, että ymmärrykseni suomalaisesta designista on kasvanut, mutta samat muodot, pyöreät ja särmikkäät, tekevät edelleen vaikutuksen.
Didrichsenin taidemuseon idyllinen ja kodinomainen museo meren äärellä ja sen pieni suuri veistospuisto kaikkina vuodenaikoina on hyppy rauhan ja kauneuden äärelle. Viimeksi näin museossa suojasään neuvostotaidetta esittelevän hienon näyttelyn.
E
En meinannut saada lapsiani ulos Emmasta – se kun oli niin magea!
Espoon Emma oli ensimmäinen nykytaiteen museokokemus. Miron näyttely jäi mieleen. Taulujen eteen piti pysähtyä ja tunne meni syvälle sieluun.
Etelä-Karjalan maakuntamuseossa on häkellyttävän hieno Viipurin pienoismalli.
F
Forssan museo on lähellä sydäntäni koska siellä on näyttely Finlaysonin kulta-ajoista (Kirjavan kankaan kaupunki). Mummini asui museon vieressä, kun olin pieni ja sain käydä siellä aina kun halusin ja oppaat olivat todella ystävällisiä. Kun oma tyttäreni oli pieni, kävimme museossa joka vuosi.
Merimiehen tytär oppi hienosti isänsä työstä käymällä Turun Forum Marinumissa tutustumassa Suomen laivanrakennusteollisuuteen sekä merenkulun historiaan.
G
Glimsin museossa Espoossa rakastuin lopullisesti nykyiseen vaimooni.
Talomuseo Glims Espoossa taisi olla ensimmäinen kohteemme vinguttaa uunituoretta museokorttia pari vuotta sitten. Pihan aittaan kurkistaessamme olimme varmoja, että näkisimme tontun. Ihan varmasti se hämärän huoneen perällä lymyilikin.
H
Halosenniemessä oli jouluaikaan konsertti. Tunnelma aivan huippu. Mielikuvitus lähti valloilleen, kun katseli Halosen oma kuvaa ym. Tuusulan järven maisema tauluja ja kuunteli kaunista joulumusiikkia. Tuli 'itseä' parempi olo - yhteys taiteilijaan ja tunnelmaan.
Halosenniemi Tuusulan Rantatiellä, Pekka Halosen taiteilijakoti. Talon sisällä on keskellä iso ateljeehuone, jossa voi kuvitella perheen viettäneen aikaa yhdessä. Talo huokuu lämpöä. Hääkuvamme on otettu pihamaalla, ja nykyään puutarha tarjoaa ihanan piknikpaikan lasten kanssa. Perheemme aika pysähtyy puiden suojassa.
Viimeisin on HAM Helsingin Kusaman taidenäyttely. Hieno kokemus äidille ja pojalle.
Haminassa kauppiaantalon museo oli lapsena suosikkipaikkamme, ystäväni mummola oli lähellä ja siellä käydessämme kävimme me kaksi pientä koululaista keskenämme usein kyseisessä museossa. Ihania aikalaishuoneita, houkutteleva museokauppa ja sisäpihalla laitoimme välillä leikiksikin.
Lempimuseoni on Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvila. Siellä on vaihtuvia näyttelyjä ja niihin liittyviä kivoja tapahtumia. Juuri uudenvuodenaattona olin siellä laulamassa Suomen itsenäisyydenajan lauluja.
Oli hauska käydä Museum of Broken Relationshipissä Helsingissä. Onneksi ei löytynyt omien exieni lähettämiä museoesineitä suhteestamme. Ois ollut aika shokki.
Parhaiten mieleeni on jäänyt vierailu Heurekassa katsomassa dinosaurusnäyttelyä. Olin silloin todella pieni (5-6-vuotias). Rakastin dinosauruksia, ja osasimpa jopa kaikki lajit ulkoa! Muistan vieläkin sen innostuksen, riemun ja jännityksen näyttelyssä :)
Yömuseo Hämeen linnassa jossa sai muksuna suunnistaa taskulampun kera. Se oli jännittävää pienelle ihmiselle!
Nyt jo aikuinen poikani oli niin pieni, ettei osannut puhua, kun kävimme Hämeenlinnan taidemuseossa. Juhani Linnovaaran maaginen teos sai hänet lumoutuneena palaamaan useita kertoja saman teoksen ääreen, myös minut ja mummonsa piti kädestä pitäen viedä sinne ihailemaan taulua. Tämä on nykyisin julisteena hänen aikuiskotinsa seinällä.
J
Paras on Joensuun taidemuseo. Voi että mikä rakennus ja miljöö. Ja se taide, ai että miten teki pieneen maalaispoikaan vaikutuksen, kun ensimmäisen kerran kävin. Ja sama vaikutus tulee, kun käyn tänäkin päivänä!
Edesmennyt isoisäni vei meidät aina vieraillessamme Iisalmessa (asummme Etelä-Suomessa) Juhani Ahon -museoon. Nuo reissut ovat jääneet mieleeni.
Patsaskierros Järvenpäässä. Yhdistetty museo ja liikunta.
K
Kansallismuseossa olen kokenut monia ihania ahaa-elämyksiä.
Kansallismuseon Vintti on loistava paikka! Siellä lapsille on helppo havainnollistaa historiaa.
Kansallismuseossa käydessäni minua on ihmetyttänyt vanhoja sänkyjä katsellessani, miten lyhyitä suomalaiset aiemmin olivatkaan. Pettuleipä ei kasvattanut ainakaan pituutta!
Olin n. 8-9-vuotias kun kävimme Ahvenanmaan Kastelholman linnassa. Olimme opastetulla kierroksella ja jäin pitkäksi aikaa pohtimaan elämää 1600-luvulla. Opas osasi erittäin mielenkiintoisella tavalla kertoa linnasta ja elämästä linnassa. Taisin tästä kokemuksesta jonkun esitelmänkin koulussa pitää. Vielä nytkin aikuisena linnat kiehtovat ja mikäli paikkakunnalla jossa vierailemme, on linna, on sinne päästävä.
Olimme Kiasmassa 2v tyttäreni kanssa. Ajattelin, ettei museot kiinnostaisi vielä, mutta olin väärässä. Hän rakasti sitä, nautti kovasti museokokemuksesta!
Vein 9-vuotiaan lapsenlapseni Kiasmaan. Oletin pojan tylsistyvän, mutta yllättäen poika olikin innoissaan ja kiinnostunut. Näytteillä oli taidetta, johon sai koskea ja johon saattoi mennä sisälle. Pysyvän kokoelman kysymyslaatikot olivat nekin mukavia, samoin tuoksuruukut. Poika kommentoi museota kirjoittamalla 'mahtavin museo ikinä' paperilapulle, jonka kiinnitti museossa mielipiteille varatulle seinälle. Sen ekan käynnin jälkeen lähtö museoihin ei ole ollut vastenmielistä, vaan poika tulee mukaan mielellään. Ollaan vierailtu muissakin Helsingin museoissa hyvällä menestyksellä.
Museoissa käyminen ei ole koskaan ollut minulle iso asia, mutta nyt olen juuri aloittamassa "uutta elämää" pitkän avioliiton jälkeen, ja yritän löytää itselleni uusia mielenkiinnon kohteita. Joten kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Kiasmassa tuossa pari viikkoa sitten. Se oli erittäin uudenlainen ja erikoinen kokemus ihmiselle, joka ei tällaista kulttuuria ole aikaisemmin harrastanut. Mielelläni haluan käydä museoissa lisää!
Olimme viettämässä isäni syntymäpäivää Kiasmassa, jossa oli Kalervo Palsan näyttely. Isäni ei juurikaan ollut käynyt museoissa, joten hän sai heti alkuun melko mieleenpainuvan museokokemuksen.
Miehen kanssa meidän ensimmäiset treffit tapahtuivat Kiasmassa. Hieman jännittyneenä sitä illalla meni katsomaan, että millainen tyyppi siellä on odottamassa. Tämän jälkeen museo on ollut spesiaali itselle ja museon ohi ajaessa muistaa aina sen ensimmäisen illan fiilikset ja sen jännityksen.
Karmeat käräjät, Kuopion korttelimuseon pihassa lokakuussa 2016 oli hienosti toteutettu kertomus Kuopion käräjätapahtumasta.
Kuopion museossa on aina niin mieltäni liikuttava entisaikojen savupirtti. Kun astuu sisään, on kuin hetken aikaa eläisi vuosikymmeniä taaksepäin, ilman sähköä ja muita härpäkkeitä. Päre valon tuojana ja rukki iltapäivän puhteena.
L
Lapset 3v. ja 5v. olivat aivan onnessaan Espoon Lelumuseossa. He jaksoivat touhuta siellä pari tuntia, laskea liukumäkeä, hoitaa keppihevosia, harjoitella sirkustemppuja ja ihmetellä junarataa. Ihana museo ja hyvä kahvila!
Tampereen Lenin-museossa pääsi aikamatkalle neuvostoaikaan. Uudessa näyttelyssä pääsi myös ajamaan itse Leninin kanssa sivuvaunullisella moottoripyörällä.
Kesällä Tuusulassa Lotta-museossa oli jotenkin herkkä hetki, kun esineistö toi mieleen oman äitini lottavuodet ja oheisnäyttely evakkovuodet. Pari esinettä on perintönä säilynyt itselläkin, jotka olivat näyttelyssä esillä ja nyt kun itsellä on jo ikää niin jotenkin kosketti enemmän kuin ehkä aiemmin.
Lottamuseo toi muistoja menneistä sota-ajoista, joista ei kodissani 50-luvulla meille lapsille puhuttu.
Olin lapsena uskomattoman kiinnostunut marsalkka Mannerheimin elämästä ja teoista. Viidennen luokan kesälomamatkalla vanhempani kertoivat meidän olevan matkalla sukulaistemme mökille, mutta veivätkin minut Louhisaaren kartanon museoon. Olin seota innosta ja minut piti lähes raahata pois museosta sen sulkeudutta. Siksi saavuimmekin sukulaisten mökille raakasti myöhässä.
